tiistai 23. helmikuuta 2010

knee deep among your wreckage


eilen oli hyvä päivä. niin hyviä uusia elokuvia tapiolan one wayssa että melkeinpä ahdisti. ja on rahaakin vähän!!. minut teki myös suunnattoman onnelliseksi eräs elonmerkki, vaikka se olikin vain bittejä kasassa tietokoneen näytöllä, ja vieläpä ihan oudosta lähteestä ja randomisti. randomit asiat ovat tosin harvinaiset kivoja. mutta jee en ihan tiedä aina. piirrän nykyään aina samannäköiset kasvot, sellaiset.
so sentimental, not sentimental, no, romantic, not disgusting yet---

pasilassa on aina niin jännää, isän asunnossa siis. tuntuu oudolta, kun on sinne avain. voisin olla en äkta helsinkiläinen, jos haluaisin.

nyt tekee oikeastaan mieli vain syödä kallista suklaata ja lukea convergen sanoituksia eikä välttämättä mennä lyömään soitinta koomisesti klo 15:23 (, kun olenhan taas kirjoihin /pöytään / lattiaan läksyjä harjoitellut) eikä ehkä edes mennä katsomaan muumien pelottavimpia jaksoja ja sitä ennen joutua vielä seikkailemaan länsi-pakilassa tuossa säässä.
mukavuudenhalu iskee!!! tälläinen hedonismi häiritsee elämää vähän, i would say.

olisipa taas kahvia ja peut-être yksi. voi ei.
mmiksii olen jäässä (yleensä en) ja kiireessä (ainahan minä) ? ei voi tietää. luin joku päivä koulun seinältä tony halme -kohukolumnin ja se sai pään ihan sekaisin.

joskus haluan vielä löytää sen kuuluisan punaisen langan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti