i want you to melt into the green

nyt ei ole kovin helppo olla:
- unibet-mainos spotifyssa hämmentää ja säälittää suuresti ja keskeyttää vähän kaiken. not to mention että suomi kuulostaa niin epäeroottiselta että ahdistaa...
- olen ollut ehkä viisi tuntia hereillä ja se on vähän sairasta. nukkuminen on jumalaista, mutta en tykkää kun unirytmi on jossain tai että sitä ei oikeestaan ees ole! lol alkaispa jo koulu. eiku ei.
- näin unia, joissa oli liian tuttuja ihmisiä ja paikkoja. en oikeastaan haluaisi koskaan nähdä sellaisia. minun piti ehtiä ensin klo 21.38, sitten 21.54, sitten 22.44 bussiin, mutta vaelsin kuin suossa jossain tunnelissa, lumessa ja mustassa. (ja sinä soitit minulle: aluksi olit aivan hiljaa, sitten kerroit kuinka sinua kuvotti hänen kysymyksensä "no mitäs limuja on, mussukka?", ja kuulin äänestäsi turhautumisen, ja minulla oli niin ikävä.)
- mietin, kuinkakohan monta astetta selkäni on skolioosissa, ja pitäisikö sille tehdä jotain.
- ja kaikkia muitakin aivan liian randomeja asioita!!!

yksi kiva juttu on se, että olen alkanut pitää taas jotain päiväkirjaa, joka on tosin ainakin tähän mennessä täynnä kaikkea komiikkaa ja aika kamalaa, mutta kirjoittaminen on kivaa. jotenkin rauhoittaa.

taas jälleen yksi turha merkintä kuittaa ja kiittää :----D

knee deep among your wreckage

eilen oli hyvä päivä. niin hyviä uusia elokuvia tapiolan one wayssa että melkeinpä ahdisti. ja on rahaakin vähän!!. minut teki myös suunnattoman onnelliseksi eräs elonmerkki, vaikka se olikin vain bittejä kasassa tietokoneen näytöllä, ja vieläpä ihan oudosta lähteestä ja randomisti. randomit asiat ovat tosin harvinaiset kivoja. mutta jee en ihan tiedä aina. piirrän nykyään aina samannäköiset kasvot, sellaiset.
so sentimental, not sentimental, no, romantic, not disgusting yet---

pasilassa on aina niin jännää, isän asunnossa siis. tuntuu oudolta, kun on sinne avain. voisin olla en äkta helsinkiläinen, jos haluaisin.

nyt tekee oikeastaan mieli vain syödä kallista suklaata ja lukea convergen sanoituksia eikä välttämättä mennä lyömään soitinta koomisesti klo 15:23 (, kun olenhan taas kirjoihin /pöytään / lattiaan läksyjä harjoitellut) eikä ehkä edes mennä katsomaan muumien pelottavimpia jaksoja ja sitä ennen joutua vielä seikkailemaan länsi-pakilassa tuossa säässä.
mukavuudenhalu iskee!!! tälläinen hedonismi häiritsee elämää vähän, i would say.

olisipa taas kahvia ja peut-être yksi. voi ei.
mmiksii olen jäässä (yleensä en) ja kiireessä (ainahan minä) ? ei voi tietää. luin joku päivä koulun seinältä tony halme -kohukolumnin ja se sai pään ihan sekaisin.

joskus haluan vielä löytää sen kuuluisan punaisen langan

ja sitten he unohtivat minut sinne

viime aamut ovat olleet ahdistavia. junat ja osittain myös ratikat ovat menettäneet kaiken romantiikkansa saapuessaan tragikoomisen myöhässä ja ottamalla 5,000 melkein yhtä pahantuulista ihmistä kuin minä per pysäkki kyytiin. busseissa sen sijaan nyt ei ole mitään kaunista koskaan ollutkaan, ainakaan aamuisin. tänään täyteen tungettuina ja hikisinä ja aaaamenkääpois ja siirräselaukkupenkiltäsenkintyhmäkeski-ikäinenROUVA kymmeninämiljoonina minuutteina löysin uudestaan syvän vihani karakallion-kierrosta kohtaan. aion herätä huomenna kuudelta. just in case.

nyt on taas koeviikko ja en jaksa. panostaa siis, ja tällä kertaa oikeasti. hermostutti kun Tikka ei pohtinut ääneen mitään oletuksia pimakakkosen arvosanastani. sai automaattisesti tuntemaan, että saan alle kiitettävän. jotenkin se olisi musertavaa, saada taidelukiossa taideaineesta 8. tai 7. kuvishistoria on sitten asia erikseen, minun eilinen koepaperini olisi voinut olla ehdolla Monty Pythonin "Maailman paras vitsi" -sketsiin, jossa eräs mies keksii vitsin, joka on niin hauska, että sen luettuaan kuolee.


(as a side note: se on ihana nainen nimeltään Charlotte Gainsbourg ja sen musiikki on suberkivaa. kuunnelkaa sitä, varsinkin uusinta levyä IRM'ää. ai niin ja haluaisin aivan kamalasti nähdä Antichristin, vaikka en varmastikaan pystyisikään katsomaan sitä. ne jotkut Youtuben sponssaamat kohtaukset siitä ovat niin kauniita ja visuaalista karkkia, mutta tiedän kyseisen elokuvan olevan oikeasti "tosi järkyttävä" (t. äitini joka ei koskaan järkyty mistään :--D) ja olen vähän yliherkkä kaikelle. ehkä sitten 18-vuotiaana. jee. why am I blabbering this much... oh well.)

ajattelin huomenna kirjoittaa niin hyvin, että Virkkunen ei voi muuta kuin antaa yhdeksikön äikästä. (saa nähdä toteutuuko :--d l ololol o) yksi suuruudenhulluista toiveistani on, että haluaisin joskus tehdä jotain niin hyvin, että saisin jonkun itkemään. toisaalta kerran sainkin, mutta se oli lähinnä kamalaa ja säikähdin. ei pianon iso ykkönen nyt ole niin elämää suurempi juttu. vai ei joo. ei. ehkä en.

aaaaa aa bcdefg. nyt menee yhtä sekavaksi kuin perjantain viimeiset pimatunnit.
en tiedä miksi, mutta tekee mieli laittaa vielä tämä kuva.


mä oon niin leija. (ja hyvä kiusaamaan tusseja kuoliaaksi.)