toivon joululahjaksi tällaisen olon useammin (ja nää leffatki kävis, ihanaihanaihanaihana aaa aa a a.)
eräänä keskiviikkona päätin (tuntia aikaisemmin kuin itse tapahtuma alkoi) osallistua kansainväliseen filosofiseen esseekirjoituskilpailuun, se oli outo kokemus. englanniksi kahdessa tunnissa. torkkelin viidestä osallistujasta pääsin yhden abin kanssa "jatkoon" ja tänään tuli sellaiset palkinnot julki tai jotain. tälle mukafilosofille ei herunut mitään mutta se abi sai kultaa ja oon iloinen. oikeasti tällä kertaa. meidän koulu on ihan jees.
en tykkää tuotteista enkä tuote-esittelyistä, mutta tykkään pikkukattilasta ja siihen sopivasta pikalevystä joiden pyyteettömällä avulla aamuisin keitän itseni hereille kahdessa minuutissa. rakastan hissakolmosta ja otin koulun käytävältä ilmaispinosta "huomenna on liian myöhäistä" -nimisen kirjan.
koska niin silloin onkin
OLEN
olen kuivattanut ja parantanut ihoani systemaattisesti ja syönyt liian iloisen värisiä lääkkeitä. olen syönyt kynsiäni ja ottanut seitsemännen sotasonaatin ikuisuusprojektikseni (olen hullu, tiedän) mutta en taaskaan tiedä niistä vesistä tai impressionistin kosketuksesta. olen tehnyt ystäväni kanssa ison, graafisen, tragikoomisen, groteskin, osittain neonvärisen L-kirjaimen joka ei päässyt mukaan koulumme näyttelyyn, koska se "ei vaan matchannut muuhun HELSINKI-sanaan". olen hymyillyt ihmisille kauniisti heidän katsoessaan ja rumasti heidän tietämättään. olen myös haastatellut ihmisiä vessoista ja vessassa. olen itkenyt koulussa koska heitin perunan biojäteastiaan ja koska joku sanoi liian kauniisti ja jossakin soitettiin baptism ja tunsin itseni huonoksi.
MUISTIN
tänään venäjän verbejä ensimmäisessä persoonassa. minä -tiedän -sanon -puhun -rakastan -kuuntelen -katselen -näen -haluan -asun -ulkoilutan (jotain) -kävelen -työskentelen -ymmärrän -luen -tulen olemaan