Spegel

on todella kaunis sana. ja vieläpä ruotsia! aika hämmentävää, koska yleensä en pidä ruotsista.
paitsi siitä jännästä äänteestä, joka on vaikkapa sanoissa själv ja kanske.

tänäänpä kuvailin hyppytunnilla töölössä pianotunnin jälkeen tällaisia mahtavuuksia suoraan från le tram number kahdeksan. jaoin myös neljäsosat kahdeksasosiin, harjoitin prima vistaa vähän liikaa suhteutettuna joululoman kestoon ja sekoitin matematiikalla sormeni. tahtilajit on rakkaita.





sain kevään puhkeamaan kukkaan.



läppä oli.


oon ollut sillei oudosti vähän downnn viime aikoina. en tiedä. ärsyttää kai vieläkin kun en mennyt mereen Egyptissä. pelkään usein ihan tyhmiä asioita. olisinhan voinut vaikka liukastua niitä portaita. vesikin oli(si) kylmää. vaikka ei oikeasti ollut. rakastan merta, se on loputon ja vetää minua aina, ja minä hölmö en uskalla vetäytyä. onneksi aurinkolasit on keksitty.

there's definitely no logic to human behaviour.
state of emergency, is where I want to be


minä todella inhoaisin asua Helsingin keskustassa, mutta silloin saisin onnellisena kuvata ratikoiden sieluja useammin. varsinkin seiskat A ja B ovat kauniita kohdatessaan Radanrakentajantien hyisessä mutkassa, lipuessaan toistensa ohi kylmästi, mutta samalla kuin jotain jo unohdettuja tunteita heräisi niissä, niin minusta tuntuu. olen hullu. tai sitten haluaisin vain kirjoittaa kirjan ratikoista.

sain äidinkielen inhottavasta pelastaako kasvissyönti maailman? -aineestani ylistäviä kommentteja, mikä hämmensi suuresti. äidinkieli on minulle aika vaikeaa lukiossa. jumalaton kiirekiirekiirekiirekiirekiire niiden kahden artikkelin kanssa. joskus aion kyllä valita sen AI12 tai 13 vai mikä olikaan, se on abstraktin kirjoittamisen kurssi. sanoja toistensa perään ja se on taidetta. näin meidän koulussa. ♥ (tosin varmaan myös Kalliossa!!!)





voi kun joskus osaisin tehdä aivan lyhyen päivityksen!