Syyllisyyttä kieltämättä tunnen kun en tänne ole jaksanut kirjottaa. :---( aina tuntuu niin työltä alottaa! Nojoo mutta mutta. Tässä puolessatoista (onks toi sana...) kuukaudessa on tapahtunut ihan älyttömästi kaikkea.
Olen ollut aika kultturelli ja käynyt Joutsenlammessa, Carmenissa, omakuva-aiheisessa näyttelyssä koulun kanssa ja erinäisissä leffoissa. (Coco avant Chanel ja (500) Days of Summer oli ainakin ihania, suosittelenn!)
Olen tutustunut ihaniin torkkelilaisiin paremmin viime päivien aikana. Pikkujoulut joulukuun alussa oli jotain niin hauskaa! Oikeastii ääää. Niiden kanssa tulee melkein ysiäf-olo. Läppä on hauskaa ja kaikki ihmiset mukavan erilaisia keskenään. Jotenkin liikutti yksi My Chemical Romanceen ja vuoteen 2007 liittynyt juttu, jota en nyt jaksa selittää mutta jossa näkyi ihmisten suvaitsevaisuus ihan täysin. "Ei se haittaa et silloin, ja mitä se haittais jos nytkään." Aaaaaaa ne on niin ihania. Oon ihan onnellinen etten oo tyypilliseen tapaani vielä mitenkään erityisen ihastunut kenenkään sieltä, koska sit asiat menis liian vaikeiksi. tai no en oo kyllä ihan varma äää
Tän hämmentyneen pohdiskelun väliin voisin heittää kuvia!
(noi on jotenkin ihan uskomattoman epäselviä, je ne sais pas pourquoi..... :----( mut niitä klikkaamalla vallan hyvälaatuisiksi ne muuttuvat !!)
Olen myös ollut aika oudon hyvä koulussa, keskiarvo on nyt kahden ekan jakson aikana noussut yläasteen päättäristä melkein numerolla (8,7 - 9,65) ja sillee... En valita, mutta oikeesti tuntuu vähän epäuskottavalta. Tai sellaiselta, etten ansaitse noita numeroita, koska en oo tehny mitään töitä niiden eteen. Mutta luulen oikeesti, että se että mulla on nyt parempi olo niin vaikuttaa myös koulumenestykseen. Ysiluokka oli johonkin helmi-maaliskuuhun ihan kamalaa aikaa ja se heijastu niistä muutamista ihan turhista seiskoista koetuloksissa. Ei se nyt niin iso juttu oo saada tyydyttäviä numeroita mut silti. :-----D
Äffiä ei voi koskaan nähdä tarpeeksi, ja viime viikonloppu oli mukavan leffailtainen ja u/U -svainen. Alias on edelleen maailman paras peli, jenkkikaljut on vihastuttavia, sekä maailman hitain lusikkamurhaaja on myös aika komiikkaa. Niin kiva ei sen sijaan ollut miljoonan asteen pakkanen tunkeutuessa jalkoihini ja kasvoihini seisoessani Bembölen pysäkillä liian monta minuuttia, kuunnellessani Bartokin viulukonsertto kakkosen ensimmäistä osaa kaksi ja puoli kertaa putkeen. 86 pudotti laukkuni ja hanskani, ajoi aivan liian kovaa, tiputti minut jäähän kolme pysäkkiä liian myöhässä. Onneksi vastassa oli joulutorttuja, glögiä, naurua, ihana koira ja vielä ihanampia ihmisiä.
Eilinen aamu oli ihana, yllättävä kaikessa tietoisuudessaan. Jännittyneenä kuuntelin vaatehuoneessa sumeita ääniä oven takaa, toinen niin tuttu vieläkin yli vuoden takaa. Meinasin nukahtaa kaapin ovea vasten uudestaan, havahduin kolahdukseen. Kortti ja suklaa jotka kolahdusta seurasivat naurattivat ja itkettivät samaan aikaan. Sisällä myllersi syyllisyys ja kiitollisuus. Miksi ihmiset ovat niin kivoja, huomaavaisia? Miksi minä olen tänä vuonna tehnyt vaan jotain puolivillaisia maalauksia, enkä niitäkään ole saanut annettua kuin muutamalle? Tällaisia kysymyksiä pyöri päässäni, kuin Sörnäisten piritorilla kieppuvat lumihiutaleet ja huumeiset ihmiset pyörien valssaavat keskenään. Nollabudjetillani ei olisi ollut edes mahdollista ostaa mitään, mutta silti tuntuu kurjalta. Raha - ja rahattomuus varsinkin - on kamala asia.
Huomenna ei oikeasti voi olla joulu... No, fiilistä odotellessa.
Toivottavasti se tulisi aterian aikaan viimeistään.
Yksi lahjani, jota en vielä saisi tietää mutta tiedän kuitenkin, on enemmän kuin kiva.
aww :-----) söpö
VastaaPoistatu es!
VastaaPoista